Miksi suomalaiset nuoret eivät käytä hameita?

Kävelin koulun käytävällä eräänä syyskuisena maanantaiaamuna. Ulkona oli vielä kesän jäljiltä mukavan lämmintä, ja olinkin tapani mukaan pukeutunut punaruutuiseen hameeseen, polvisukkiin ja loafereihin. Kiiruhtaessani musiikinluokkaan minua vastaan käveli lauma yläastelaisia tyttöjä. Heitä oli seitsemän ja kaikilla heistä oli farkut. Yhdellä pinkit, muilla farkunväriset.
    Nuoret tytöt Suomessa eivät käytä hameita. Hameiden käyttö nähdään lapsellisena ja yltiötyttömäisenä hempeilynä, joka vie uskottavuuden. Itse en ymmärrä tätä lainkaan, sillä minusta hempeilyssä ei ole mitään väärää. Nautin suuresti siitä, kun hameeni helmat lepattavat tuulessa ja myös siitä, miten ne nousevat hieman ylöspäin kun pyörähdän.
    Haimeden käyttämättömyyden seurauksena koulun käytävillä oleskelevien nuorten massa on erittäin tylsän näköinen. Ei ole epätavallista, että kymmenen nuoren porukasta, jossa on sekä tyttöjä että poikia, kaikilla on samannäköiset farkut. Tytöt myös puhuvat matalalla äänellä, kiroilevat ja polttavat tupakkaa aivan kuten pojat.
    Ratkaisuksi ehdottaisin massamuotivaatteiden tuottajien mallistoihin tytöille lisää hameita ja vähemmän farkkuja. Farkkujen käyttö saattaisi vähentyä myös, jos pojat ilmaisisivat selvemmin miten suloisia hametta käyttävät tytöt heistä ovatkaan.

Riipaiseva omaelämänkertani

Kerran eräs pieni lukion tokaluokkalainen istui koulun ATK-luokassa ekaluokkalaisten keskellä miettien, mitä hän kirjoittaisi aikajärjestyksessä eteneväksi novellikseen äidinkielen blogiinsa. Aikansa mietittyään hän keksi loistavan aiheen tekstilleen ja alkoi naputella sitä tekstikenttään, joka vielä hetki sitten oli ollut aivan tyhjä. Tekstin lisääntyessä näytöllä pieni tokaluokkalainen naureskeli mielessään: "Kukaan muu ei varmasti kirjoita mitään yhtä mielikuvituksetonta". Ja niin teksti lopulta valmistui. Teksti, joka kertoi pienen tokaluokkalaisen tuskaisesta äidinkielentunnista ATK-luokassa ja joka oli kirjoitettu tuskaisella äidinkielentunnilla ATK-luokassa.

Puhtaan, juomakelpoisen veden tuhlaaminen hermostuttaa

Juomavedeksi kelpaavaa vettä on maailmassa prosentuaalisesti todella vähän: kaikesta maapallon vedestä vain 3% on makeaa vettä ja tästä kolmesta prosentista vain 1% on helposti hyödynnettävissä, eikä esimerkiksi osa jäätikköä tai loukussa kallioperässä.
    Mistä siis johtuu, että me suomalaiset haluamme välttämättä käyttää kallisarvoista juomavettämme lähes kaikkeen mahdolliseen, vaikka muualla maailmassa puhtaan juomaveden puute on jatkuva ongelma? Käymme suihkussa, vedämme vessan ja pesemme auton samalla vedellä, josta laitamme ruokaa ja jota laskemme kraanasta lasiin sammuttaaksemme janomme. Luultavasti siitä, että Suomessa järvien paljouden takia juomavettäkin on paljon. Tällainen tuhlaus tuntuu silti aivan järjettömältä. Kun vedämme vessan kerran, muutamme pöntön kulutuksesta riippuen neljästä jopa kahdeksaan litraa juomakelpoista vettä likavedeksi. Jos siis viiden litran kertakulutuksisen pöntön omistavassa perheessä on viisi jäsentä, joista jokainen käy WC:ssä viisi kertaa päivässä, on tämä päivässä 125 litraa uutta likavettä vedenpuhdistamolle. Vuodessa kyseinen perhe tuhoaa vessassa käymällä siis 45 625 litraa juomavettä.
    Kävin kesällä opintomatkalla Japanissa, jossa asioihin on saatu edes hieman edistystä. Siellä useissa julkisissa vessoissa on vessanpöntön säiliön yläpuolella hana, josta vessan vetäessä valuu käsienpesuvettä. Tämä jo kerran käytetty vesi menee sitten säiliöön odottamaan seuraavaa pöntönhuuhtelua, joilloin se täyttää toisen käyttötarkoituksensa. Näin säästytään erillisen vesierän kuluttamiselta kädet pestäessä.
    Suomessa on saatavana vaihtoehtoja yritysten perustajille. Vedettömiä pisuaareja markkinoiva Novosan Oy myy pömpeleiden mukana myös valotaulullista mainostilaa. Yrityksen sivuilla kuvataan: "Epätavallisessa paikassa olevaa mainosta katsellaan pitkään, joten se jää tehokkaasti mieleen. Urimat-mainonnan avulla yrityksesi tai yhteistyökumppanisi tavoittavat miesasiakkaanne tehokkaasti." Kieltämättä melko ovelaa.
    Lueskelin vedentuhlausaiheesta keskustelua eräällä foorumilla ja huomasin, että meillä tavallisilla ihmisillä on paljon käyttökelpoisia ideoita. Kuinka paljon me nuoret, jotka parinkymmenen vuoden sisällä alamme hankkia (ja mahdollisesti rakennuttaa) omia talojamme, säästäisimmekään vesilaskuissa, jos kierrättäisimme vedet esimerkiksi valuttamalla ne suihkusta viemärin sijaan säiliöön ja sieltä sitten vessanpönttöä huuhtomaan? Ainakin minun mielestäni tällainen ratkaisu vaikuttaisi aivan toimivalta ja jopa hyvältä uudelta myyntikikalta talonrakentajille.

Vessan vesi käytetään ensin käsien pesuun Japanissa