Kävelin koulun käytävällä eräänä syyskuisena maanantaiaamuna. Ulkona oli vielä kesän jäljiltä mukavan lämmintä, ja olinkin tapani mukaan pukeutunut punaruutuiseen hameeseen, polvisukkiin ja loafereihin. Kiiruhtaessani musiikinluokkaan minua vastaan käveli lauma yläastelaisia tyttöjä. Heitä oli seitsemän ja kaikilla heistä oli farkut. Yhdellä pinkit, muilla farkunväriset.
Nuoret tytöt Suomessa eivät käytä hameita. Hameiden käyttö nähdään lapsellisena ja yltiötyttömäisenä hempeilynä, joka vie uskottavuuden. Itse en ymmärrä tätä lainkaan, sillä minusta hempeilyssä ei ole mitään väärää. Nautin suuresti siitä, kun hameeni helmat lepattavat tuulessa ja myös siitä, miten ne nousevat hieman ylöspäin kun pyörähdän.
Haimeden käyttämättömyyden seurauksena koulun käytävillä oleskelevien nuorten massa on erittäin tylsän näköinen. Ei ole epätavallista, että kymmenen nuoren porukasta, jossa on sekä tyttöjä että poikia, kaikilla on samannäköiset farkut. Tytöt myös puhuvat matalalla äänellä, kiroilevat ja polttavat tupakkaa aivan kuten pojat.
Ratkaisuksi ehdottaisin massamuotivaatteiden tuottajien mallistoihin tytöille lisää hameita ja vähemmän farkkuja. Farkkujen käyttö saattaisi vähentyä myös, jos pojat ilmaisisivat selvemmin miten suloisia hametta käyttävät tytöt heistä ovatkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti