Syankaliumia sisältävä shampanjalasi käynnistää arvoituksen ratkaisun

Kirja: Helmeilevä kuolema
Kirjoittaja: Agatha Christie
Painovuosi: 1990 (neljäs painos)
Suomentaja: Eero Ahmavaara
Kirjan alkuperäinen nimi: Sparkling Cyanide
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 258

Helmeilevä kuolema on tunnetun dekkarikirjailija Agatha Christien käsialaa ja se on julkaistu vuonna 1945. Suomeksi käännettynä sen toi luettavaksi WSOY vuonna 1959. Kirjan tapahtumat alkavat lähes vuosi Rosemary Barton -nimisen nuoren hienostorouvan myrkytetyllä shampanjalla toteutetun itsemurhaksi todetun kuoleman jälkeen. Jokin kuitenkin saa Rosemaryn miehen, Georgen, epäilemään; tappoiko Rosemary sittenkään itse itsenään? Kirjan tapahtumaympäristönä on Christien tapaan ”suljettu tila”, tässä tapauksessa seitsemän ihmisen illallispöytä, jossa istujista jonkun on pakko olla murhaaja.

Kun hieman hajamielinen, vanha, mutta ennenkaikkea sympaattinen George alkaa selvittää rakkaan puolisonsa mahdollista murhaa, lukijalle paljastuu samalla monia muitakin mielenkiintoisia asioita dramaattisten juhlapäivän illallisseurueesta. Christie osaa kuljettaa juonta taitavasti jokaisen tapaukseen liittyvän ihmisen näkökulmasta kuitenkaan paljastamatta lukijalle, kuka syyllinen todella on. Jokainen epäilty tuodaan esille hänen omasta näkökulmastaan, eikä lukijalla ole aavistustakaan, ketä pitäisi epäillä. Onhan kaikilla toki motiivinsa, mutta onko niistä yksikään riittävän vahva murhan tekemiseen?

George Bartonilla itsellään  olisi oiva motiivi murhaan: Rosemaryn salarakas ja intohimoinen kirjeenvaihto tämän kanssa. Mutta pystyisikö tämä kiltti vanha mies tekemään sellaista rakkaimmalleen?

Ruth Lessing on Georgen luotettava sihteeri. Aina huoliteltu ja hyvin pätevä nainen on myös hyvin ystävällinen ja saa helposti ihmiset pitämään itsestään. Ruth on Georgelle nuori ja kaunis äitihahmo ja ihminen, jolle George kertoo kaiken ensimmäisenä. Hän ei kuitenkaan voi sietää Rosemaryä ja pitää salaa itseään parempana vaimona työnantajalleen.

Anthony Browne taas on alusta asti hyvin epäilyttävä pöytäseurueen jäsen. Hän harvoin kertoo menoistaan kenellekään, ja Rosemaryn sisko Iris epäileekin hänen olevan Rosemaryn salarakas. Lisäksi mies oli kadonnut kummallisesti heti Rosemaryn kuoleman jälkeen.

Iris Marle on Rosemaryn kuusi vuotta nuorempi pikkusisko ja vuosi murhan jälkeen sopivassa iässä astuakseen seuraelämään. Tämä hillitty ja paljon kaunista mutta kananaivoista siskoaan viisaampi tyttö voisi tehdä murhan rahan vuoksi - siirtyisiväthän Rosemaryn perimät rahasummat ikävässä kuolemantapauksessa hänelle itselleen.

Sandra ja Stephen Farraday ovat vaikutusvaltainen nouseva poliitikkopari. Stephen on toinen niistä miehistä, joita Iris epäilee Rosemaryn salarakkaaksi. Tässä tapauksessa molemmilla olisi hyvä syy murhata tuo nuori kaunotar - Sandralla mustasukkaisuus ja Stephenillä halu saada pidettyä Rosemaryn suu suljettuna.

George Barton päättää järjestää kopioillallisen vuoden takaisen rikoksen selvittämiseksi. Hän varaa samalle seurueelle saman pöydän samasta ravintolasta tarkkaillakseen tilannetta. Mutta kuinka ollakaan, edellinen murha ei jää viimeiseksi.

Hääopas tarkastelussa

1. Omat ennakkotiedot

Tiesin (ja luulin tietäväni) häistä ja niiden suunnittelusta paljon monenlaisia asioita ennen kirjaan tutustumista. Tiesin esimerkiksi, että häät ovat juhla, jota vietetään avioliiton sitomisen juhlistamiseksi, ja oletin, että aina naimisiin mennessä vaihdetaan sormukset, jotka symboloivat ikuisuutta. Tiesin myös, että häissä tärkeitä henkilöitä ovat kaaso, morsiosneidot ja bestman, ja että vihkimisen jälkeen pidetään juhlat joissa syödään hääkakkua ja tanssitaan häävalssi. Olin hieman perillä kristillisten kirkkohäiden kulusta, ja siitä, miten ne poikkeavat maistraattivihkimisestä.

2. Kirjasta saatavissa oleva tieto

Meillä on häät. Opas häiden suunnitteluun
Marja Ylönen, Tuukka Ylönen
Julkaisuvuosi: 2006

a. kirjan tietoaines
Osa kirjan tiedoista oli minulle jo ennestään tuttuja, mutta kirja antaa aiheesta myös monia uusia, hieman yllättäviäkin tietoja. Kirjaa selaillessani sain tietää uusia faktoja, kuten sen, ettei häissä ole pakollista vaihtaa sormuksia. Lisäksi kirjaan on listattu hauskoja tietoja esimerkiksi siitä, missä kuussa suomalaiset useiten avioituvat ja siitä, minkämaalaiset ulkomaiset ovat yleisimpiä aviopuolisoita suomalaisille. Teoksen kirjoittaja ei puhu omista kokemuksistaan eikä kerro mielipiteitään, vaan jää pelkäksi asioiden listaajaksi ja selostajaksi. Kirjassa on paljon esimerkkejä todellisista tilanteista.

b. kirjan rakenne
Kirjan aihe on rajattu hyvin suomalaiseen näkökulmaan. Kirjassa käsitellään nimenomaan suomalaisten häiden järjestämistä. Kirjan asiat on esitetty selkeinä kokonaisuuksina, jotka on esitelty "aikajärjestyksessä" - mitä tehdään ennen häitä, niiden aikana ja niiden jälkeen. Teoksessa käytetään hyvää ja selvää asiakieltä, jota on paikoin väritetty hauskoilla sanavalinnoilla.

c. kirjan ulkoasu
Teos on kovakantinen kirja, jonka kansikuvassa poseeraa onnellinen hääpari. Kansi kertoo kirjan aiheen selvästi. Kirja on helppolukuinen ja siinä on paljon valokuvia, jotka on otettu oikeissa suomalaisissa hääjuhlissa. Muita teoksessa käytettyjä visuaalisia keinoja ovat eri värisille pohjille kirjoitetut "infolaatikko-osuudet".

3. Netistä löytyvä lisätieto Etsin aiheesta lisätietoa Häät-lehden nettisivuilta osoitteesta http://www.haat.fi/. Löysin sivuilta artikkelin "Jäähyväiset rahariidoille", jossa annetaan vinkkejä häiden hirmubudjetin aisoissa pitämiseen. Kymmenen kohdan oppaassa kerrotaan esimerkiksi, että "Perjantaina järjestät häät kenties edullisemmin kuin lauantaina, samoin on usein laita kesän kuumimman hääsesongin ulkopuolella." Oppaassa kehotetaan myös vaihtamaan aito shampanja kuohuviiniin, sillä tarjottavan juoman laadulla ei ole suurta painoarvoa häitä muistellessa.